Tytöiltä kuultua:

Kaikki karvanpoistokeinot  huijaavat uskomaan helppoon,

kivuttomaan karvanpoistoon: epilaattori, partakoneenterä, sakset, vaahdot ja nyt...

kylmävaha.

 

Viikonloppuni alkoi kuin mikä tahansa viikonloppu. Tulin töistä kotiin ja

laitoin ruokaa. Sain ajatuksen - josta totisesti oli haittaa parin

seuraavan tunnin ajan

- käyttää lääkekaapissa oleva vaha pois.

Siispä kylppäriin.

Kaivoin esiin kylmävahapakkauksen: ei mitään kuumavahaklimppeja,  

sen kuin vain hierot kirkkaita liuskoja käsissäsi, vedät ne erilleen ja kiinnität sääriisi

(tai mihin tahansa). Helppoa. Tuleekohan tästä hankalaa? Tarkoitan, en

ole mitenkään tyttömäinen, mutta taivun sentään hiukan, joten kai tästä selvitään.

Uskoisin.

Joten ohut liuska vain käteen. Siinä on kaksi liuskaa liimattuna toisiansa vastaan.

Tarkoitus olisi hieroa sitä käsissä, jotta vaha lämpiää ja pehmenee.

Keksin paremman idean:

 otin hiustenkuivaajan ja väänsin lämmöt täysille. Kylmävahaa, paskat

(voivoi sentään, miten rumat sanat tulevatkin mieleen.)

Ja sitten laitoin vahaliuskan reidelleni. Kiristin ihoa ja vedin... Okei, ei se mikään maailman

mukavin tunne ollut, mutta ei pahakaan. Minähän selviän tästä! Joten seuraavaan

liuskaan vain, ylöspäin..  Karvanpoistomestaruuskamppailu jatkukoon.

 

 Pikkupöksyt pois ja oikea jalka wc-istuimelle.

Samaa menetelmää käyttäen laitoin vahaliuskan bikinirajalle siten, että puolet häpyhuulista

peittyi aina pakaraan asti (kyllä, liuskat ovat aika pitkiä). Syvä henkäys sisäänpäin

ja VETO! .... Kiesus, näkö meni pelkästä kivusta! ... Pikkuhiljaa aloin hahmottaa

taas jotain. Voi hitto. Olin saanut irti vasta pari senttiä. Toinen

henkäisy ja VETO! Miksi kaikki hämärtyy? Korvissa jumputtaa... Palaan pikkuhiljaa

normaaliin ja vilkaisen "palkintoani",  vahan peittämää turkkiani.

 

Haluan voittaa ihokarvat. Pitelen vahaliuskaa kuin olympiavoittaja

kultamitaliaan. Mutta miksi ihmeessä liuskassa ei näy karvoja? Miksi vaha on

melkein kokonaan irronnut?

Mihin ihmeeseen se on voinut joutua, jos se ei kerran ole liuskassa?

Hidas kumartuminen, jalka edelleen wc-pöntöllä. Näen karvoja, siis niitä

karvoja, joiden piti olla vahaliuskassa. Kosketan. Tunnen. Kosketan

vahaa. Huudan hiljaisesti: EIIIIIIIII!!!

 

 Raavin kehoni intiimeintä, herkintä kohtaa, joka nyt on peittynyt

kylmävahalla ja sottaisilla karvoilla ja teen seuraavan ison erehdyksen.

Kuten muistat, jalkani on edelleen wc-pöntöllä. Jotain on tehtävä. Joten jalka

lattialle.. ja sitten tajuan, että pari paikkaa meni umpeen. Vagina?

Tukossa.

Peräaukko? Tukossa. Mietin hiljaisesti, että toivottavasti ei  tarvitse

kohta mennä pytylle, sillä sitten pulpahtavat silmät päästä. Vaapun

ympäri kylppäriä ja mietin epätoivoisesti, mitä tehdä. Kuumaa vettä!

Kuuma vesi sulattaa vahan!

Juoksutan ammeeseen niin kuumaa vettä  kuin siedän ja astun veteen.

 Vaha sulaa ja minä voin varovasti raapia sen pois... ?

 

Väärin! Menen ammeeseen - vesi on hieman kuumempaa kuin vankien

kidutuksessa tai leikkausinstrumenttien steriloimisessa käytetään - ja istun alas.

Mikään ei ole pahempaa, kuin liimata torttu umpeen - paitsi se, että se lisäksi

kiinnittyy ammeen pohjaan polttavan kuumassa vedessä - mikä ei muuten

pehmennä vahaa.

Joten olen jumissa ammeessa, sananmukaisesti. Soitan ystävälleni Tanjalle,

joka jätti kosmetologikoulun kesken, joten hänen täytyy tietää, miten

vaha saadaan irti.

Ei ole oikein hyvä aloittaa keskustelua lauseella

"peppuni ja pimppuni on liimautunut ammeeseen". Tanja halusi tietää

tarkasti, missä kohtiin peppuani vaha on. "Onko kyse poskesta vai ryppynauhasta" hän kysyi. Eikä edes yrittänyt kätkeä hihitystään. Kerroin hänelle koko jutun.

 

Hän käski soittaa valmistajan asiakaspalveluun, jonka numeron löytyy

vahapaketista. Mutta käski myös keksiä hyvän peitetarinan.  "Tajuathan",

hän sanoi, "että jos johonkin asiakaspalveluun soittaa tämmöinen tapaus, ne

käskevät odottaa hetken ja nauhoittavat puhelun. Päädyt vielä radioon

tai internettiin, jos kerrot suoran totuuden."

 

Siinä kun mietimme eri vaihtoehtoja, päädyn repimään vahaa irti partahöylällä.

Luoja, mikään ei tunnu niin hyvältä, kuin liimata torttu umpeen vahalla,

keittää se kuumalla vedellä ja kiinnittyä kylpyammeeseen ja SITTEN repiä

vaha höylällä veks! Keskustelun aikana (joka oli jo liukunut muille

raiteille) löysin  paketista voidetta, jolla liiat vahat voi irrottaa.

Kokeilin sitä ja aloin kiljua riemusta: se toimii!

 

Lopetin puhelun, jonka jälkeen sain kaiken vahan pois. Paitsi että

kiukukseni huomasin... karvat on edelleen paikallaan. Ajelin ne kaikki pois

höylällä. Minähän olin jo täysin turta siinä vaiheessa. Vahapaketin

laitoin takaisin lääkekaappiin, eihän sitä koskaan tiedä, milloin sitä

tarvitaan.

Esimerkiksi, jos vaikka viikset alkavat kasvaa!

 

 Huomenna aion värjätä hiukseni.