Tytöiltä kuultua:

 

 Kaikki karvanpoistokeinot ovat huijaavat uskomaan helppoon,

 kivuttomaan

karvanpoistoon: epilaattori, partakoneenterä, sakset, vaahdot ja nyt...

kylmävaha.

 

 Viikonloppuni alkoi kuin mikä tahansa viikonloppu. Tulin töistä kotiin

 ja

laitoin ruokaa. Sain ajatuksen - josta totisesti oli haittaa parin

seuraavan

tunnin ajan - käyttää lääkekaapissa oleva vaha pois. Siispä kylppäriin.

Kaivoin

esiin kylmävahapakkauksen: ei mitään kuumavahaklimppeja,  sen kuin vain

hierot

kirkkaita liuskoja käsissäsi, vedät ne erilleen ja kiinnität sääriisi

(tai mihin tahansa). Helppoa. Tuleekohan tästä hankalaa? Tarkoitan, en

ole mitenkään

tyttömäinen, mutta taivun sentään hiukan, joten kai tästä selvitään.

Uskoisin.

 

 Joten ohut liuska vain käteen. Siinä on kaksi liuskaa liimattuna

toisiansa

vastaan. Tarkoitus olisi hieroa sitä käsissä, jotta vaha lämpiää ja

pehmenee.

Keksin paremman idean:

 otin hiustenkuivaajan ja väänsin lämmöt täysille. Kylmävahaa, paskat

(voivoi

sentään, miten rumat sanat tulevatkin mieleen.) Ja sitten laitoin

vahaliuskan

reidelleni. Kiristin ihoa ja vedin... Okei, ei se mikään maailman

mukavin tunne

ollut, mutta ei pahakaan. Minähän selviän tästä! Joten seuraavaan

liuskaan vain,

ylöspäin..  Karvanpoistomestaruuskamppailu jatkukoon.

 

 Pikkupöksyt pois ja oikea jalka wc-istuimelle. Samaa menetelmää

 käyttäen

laitoin vahaliuskan bikinirajalle siten, että puolet häpyhuulista

peittyi aina

pakaraan asti (kyllä, liuskat ovat aika pitkiä). Syvä henkäys sisäänpäin

ja VETO! .... Kiesus, näkö meni pelkästä kivusta! ... Pikkuhiljaa aloin

hahmottaa

taas jotain. Voi hitto. Olin saanut irti vasta pari senttiä. Toinen

henkäisy ja

VETO! Miksi kaikki hämärtyy? Korvissa jumputtaa... Palaan pikkuhiljaa

normaaliin ja vilkaisen "palkintoani",  vahan peittämää turkkiani.

 

 Haluan voittaa ihokarvat. Pitelen vahaliuskaa kuin olympiavoittaja

kultamitaliaan. Mutta miksi ihmeessä liuskassa ei näy karvoja? Miksi

vaha on

melkein kokonaan irronnut?

 Mihin ihmeeseen se on voinut joutua, jos se ei kerran ole liuskassa?

Hidas

kumartuminen, jalka edelleen wc-pöntöllä. Näen karvoja, siis niitä

karvoja, joiden piti olla vahaliuskassa. Kosketan. Tunnen. Kosketan

vahaa. Huudan hiljaisesti: EIIIIIIIII!!!

 

 Raavin kehoni intiimeintä, herkintä kohtaa, joka nyt on peittynyt

kylmävahalla ja sottaisilla karvoilla ja teen seuraavan ison erehdyksen.

Kuten

muistat, jalkani on edelleen wc-pöntöllä. Jotain on tehtävä. Joten jalka

lattialle.. ja sitten tajuan, että pari paikkaa meni umpeen. Vagina?

Tukossa.

Peräaukko? Tukossa. Mietin hiljaisesti, että toivottavasti ei  tarvitse

kohta

mennä kohta pytylle, sillä sitten pulpahtavat silmät päästä. Vaapun

ympäri kylppäriä ja mietin epätoivoisesti, mitä tehdä. Kuumaa vettä!

Kuuma vesi sulattaa vahan!

 Juoksutan ammeeseen niin kuumaa vettä  kuin siedän ja astun veteen.

 Vaha

sulaa ja minä voin varovasti raapia sen pois... ?

 

 Väärin! Menen ammeeseen - vesi on hieman kuumempaa kuin vankien

kidutuksessa

tai leikkausinstrumenttien steriloimisessa käytetään - ja istun alas.

Mikään ei

ole pahempaa, kuin liimata torttu umpeen - paitsi se, että se lisäksi

kiinnittyy ammeen pohjaan polttavan kuumassa vedessä - mikä ei muuten

pehmennä

vahaa.

 

 Joten olen jumissa ammeessa, sananmukaisesti. Soitan ystävälleni

Tanjalle,

joka jätti kosmetologikoulun kesken, joten hänen täytyy tietää, miten

vaha saadaan irti. Ei ole oikein hyvä aloittaa keskustelua lauseella

"peppuni ja pimppuni on liimautunut ammeeseen". Tanja halusi tietää

tarkasti, missä kohtiin

peppuani vaha on. "Onko kyse poskesta vai ryppynauhasta" hän kysyi. Eikä

edes

yrittänyt kätkeä hihitystään. Kerroin hänelle koko jutun.

 

 Hän käski soittaa valmistajan asiakaspalveluun, jonka numeron löytyy

vahapaketista. Mutta käski myös keksiä hyvän peitetarinan.  "Tajuathan",

hän

sanoi, "ett> ä jos johonkin asiakaspalveluun soittaa tämmöinen tapaus, ne

käskevät odottaa hetken ja nauhoittavat puhelun. Päädyt vielä radioon

tai internettiin, jos kerrot suoran totuuden."

 

 Siinä kun mietimme eri vaihtoehtoja, päädyn repimään vahaa irti

partahöylällä.

Luoja, mikään ei tunnu niin hyvältä, kuin liimata torttu umpeen vahalla,

keittää se kuumalla vedellä ja kiinnittyä kylpyammeeseen ja SITTEN repiä

vaha

höylällä veks! Keskustelun aikana (joka oli jo liukunut muille

raiteille) löysin  paketista voidetta, jolla liiat vahat voi irrottaa.

Kokeilin sitä ja

aloin kiljua riemusta: se toimii!

 

 Lopetin puhelun, jonka jälkeen sain kaiken vahan pois. Paitsi että

kiukukseni

huomasin... karvat on edelleen paikallaan. Ajelin ne kaikki pois

höylällä. Minähän olin jo täysin turta siinä vaiheessa. Vahapaketin

laitoin takaisin lääkekaappiin, eihän sitä koskaan tiedä, milloin sitä

tarvitaan.

Esimerkiksi,

jos vaikka viikset alkavat kasvaa!

 

 Huomenna aion värjätä hiukseni.